keskiviikko 3. lokakuuta 2012

Millainen olen viestijänä?

Väritämmekö viestimme upeaksi maisemaksi
vuorovaikutuksen harmonian ylläpitämiseksi?
Olen viestijänä kuunteleva, aktiivinen ja harkitseva.

Mielestäni hyviä vuorovaikutustaitoja pitää opetella. Omina kehittämiskohteinani ovat oman viestin selkiyttäminen, erimielisyyksien sietäminen ja erimielisyyksien käsitteleminen.

Omat vahvuuteni näkyvät somen vuorovaikutuksessa edukseni siinä, että osaan "lukea" toisten viestejä hyvin, koska osaan kuunnella. Aktiivisuuteni puolestaan näkyy siinä, että vastaan viesteihin ja haluan tuoda oman näkemykseni esille. Harkitsevuus on ehdoton vahvuus myös someviestinnässä, sillä vuorovaikutus somessa vaatii harkintaa.

Omat kehittämiskohteeni vuorovaikutusosaamisessa voivat puolestaan haitata käyttäytymistäni sosiaalisessa mediassa siten, että en välttämättä kerro suoraan omia mielipiteitäni. Harkitsen liikaa, mitä kirjoitan, jolloin ehkä oma viestini ei selkeästi tule esille.

“Suomalainen ei puhu eikä pussaa” – mutta miten verkossa?

Suomalainen viestintäkulttuurin piirteet elävät vahvasti omassa kommunikoinnissani. Odotan viestinnältä rehellisyyttä, arvostan puheen laatua, vältän erimielisyyksien syntymistä ja ennen kaikkea tähtään harmonian säilymiseen ryhmässä.

Mutta entäpä viestintä somessa?

Olen huomannut esimerkiksi facessa, että siellä suomalaisen viestintäkulttuurin piirteet ovat katoamassa. Statuspäivitysten ruusuiset kuvat omasta arkipäivästä ehkä tuovat viestintäkulttuuriin hieman amerikkalaisia piirteitä... "On hyvä päivä, hyvin menee"! Facessa myös käydään kiivaitakin keskusteluja monien huutomerkkien kera niin pienistä arkipäivän asioista kuin isoista maailmanlaajuisistakin ongelmista. Globaalius näkyy myös suomalaisessa someviestinnässä.
 
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti